Ssshhh...
kuuntele...
Tiukuja voi jo kuulla,
Joulu on porraspuulla.
Sytytä kynttilä,
hiljenny tovi,
avaa joululle ovi.
Joulua odotellessa hain esille viime joulun alla tekemäni joulukalenterin. Viime jouluna kalenterissa oli esikoiselle mm. legoja ja suklaata. Tänä vuonna päädyin siihen, että pussukoista löytyy joka aamu kaikille kolmelle lapselle suklaa. Kalenterista voisi löytyä vaikka loruja tai jumppaohjeita, mitä milloinkin vain keksii. Ajattelin, että sitten, kun lapset ovat isompia, pussukasta voisi löytyä vinkki siitä, mihin aarre on kätketty. Yllätys ei siis löytyisikään pussukasta, vaan jostain ihan muualta.
Pidän siitä ajatuksesta, että tästä kalenterista tulee perheemme joulunodotuksen perinne ja lapset muistavat vielä isonakin, että meillä oli jouluna aina äidin tekemä joulukalenteri. Joskin voi olla, että he eivät muistele asiaa aina ihan niin lämmöllä, kuin haluaisin... Mikä meteli mahtaa syntyä, kun lapset ovat isompia ja he haluaisivat kaupan kalenterin, kun kaikilla muillakin on :)
Ohje/kaavat löytyivät Tone Finnangerin kirjasta: Satumainen Talvi.

Tuli aivan jouluinen olo tätä lukiessa. T:ä
VastaaPoista